Neitonenhan on enemmän kuin se antaa ymmärtää

sietää urbaania elämää,

rakastaa:

metsää

soita

lintuja

kaloja

ihmisiä

hevareita

punkkareita

juoppoja

mummoja

etelää ja pohjoista

läntistä ja itäistä

mustaa ja vitivalkoista

eksoottista ja tutun kotoista

aitoja ja feikkejä

liisoja ja böndejä

miksi en enää näe kasvojasi neito?

miksi ne ovat muuttuneet?

kosiko herra Yrjö Puska jo sinua reilukerhoonsa?

miksi käännät minulle selkäsi?

parsi pukusi kuntoon, se repsottaa jo pahasti.

teemme sinulle ison neulan ja tuotamme lankaa.

Lupaatko sitten kaunistautua ennallesi?

Ja annat pakit kilpakosijoille.

Sinkkuna olet aina hehkeimmilläsi.

Nämä viimeaikaiset tapahtumat rakkaassa naapurimaassamme asettavat todellakin kyseenalaiseksi sen, onko Ruotsi enää hyvinvoiva kansankoti. Jatkuvat ryöstöjen sarjat tuntuvat olevan arkipäivää, tai ainakin media tuntuu olevan kovin herkkänä uutisoimaan uusista iskuista.

Viimeksi tänään HS uutisoi uudesta iskusta Göteborgissa http://www.hs.fi/artikkeli/1135233582775.

Jenkkiläisiä villin lännen tarinoita kuulleelle nämä tapahtumat eivät ole mitenkään hätkähdyttäviä, mutta se, että tapahtumakenttänä on meille kaikille niin rakas naapurimme, saattaa järkyttää enemmän tai vähemmän.

Mehän olemme oikeastaan yhtä ja samaa sakkia, Pohjoismaita, EU-maita, Schengen-maita.

Keväällä Suomessakin tapahtuneet ryöstösarjat ovat omiaan pistämään itse kunkin miettimään kansallista turvallisuuttamme, elämmekö enää pumpulin ympäröimänä. Emme ole itse asiassa eläneet enää pitkään aikaan. Poliisit tuntuvat olevan voimattomia näiden ryöstöaaltojen edessä, ja jos näin todellakin on, mitä voimme enää tehdä?

Ovi auki siirtolaisille

Ruotsi on pitkään ollut Euroopan edelläkävijä siirtolaispolitiikassa. Siis ainakin EU:n mittapuulla, Suomihan on ollut perinteisesti hyvin nihkeä ottamaan vastaan kiintiöpakolaisia.

Ainakin minulle herää väkisinkin kysymys siitä, onko Ruotsi pitänyt ovensa liian avonaisena maahanmuutolle, onko maahan päässyt pesiytymään ns. ääriaineksia tai rikollisryhmiä. Pidän itse tätä hyvin ilmeisenä, sillä ongelmia on esiintynyt erityisesti siirtolaisten asuttamilla alueilla. Mellakat ovat yleistyneet ja monissa kaupungeissa, kuten Malmössä, on alueita, jonne tavallisella medelsvenskalla ei ole mitään asiaa, sinne ei vain uskalleta mennä.

Pakolais- ja siirtolaispolitiikkaa olisi syytä tarkistaa, sillä huijarit käyttävät lainsäädäntömme porsaanreikiä armotta hyväkseen. Tällä tavalla myös ulkomaisia rikollisjärjestöjä pesiytyy myös meille Pohjoismaihin.

On arvioitu, että Ruotsin raharyöstöt olisivat pitkälti entisten eteläeurooppalaisten ammattisotilaiden suorittamia. Balkanin alueelta tulevia siirtolaisia onkin Ruotsissa erityisen runsaasti.

Ei kiitos Suomeen!

Tällaisen kehityksen jatkuessa on selvää, että myös meidän stabiili turvallisuutemme on vaarassa. Tämän vuoksi pidän erittäin tärkeänä prioriteettina pakolaisten ja siirtolaisten taustan tarkistamista kaikissa EU-maissa, sillä liikkumisen ollessa unionin sisällä vapaata, tarkastus täytyy suorittaa ensimmäisessä maassa, jonne pakolaiset saapuvat.

Tämä ei ole missään määrin pakolais-/siirtolaisvastainen kannanotto, vaan näen asian pikemminkin siten, että tiukennetut tarkastukset hyödyttäisivät meitä kaikkia, niin aidossa hädässä olevia pakolaisia, siirtolaisia, kuin tavallisia eurooppalaisia.

Taatkaamme yhdessä turvallisuutta toisillemme.

Mahtavaa. Tässä sitä nyt ollaan rustaamassa tekstiä blogiini. Tein tuossa eilen viikkoa sitten radikaalin siirron blogger-palvelusta tänne, koska ensinnäkään ulkoasu ei ollut läheskään odotuksiani vastaava (eikä sopivia vaihtoehtoja tuntunut löytyvän) ja toiseksi turhauduin suuresti joka kerta tarkastellessani kävijämääriä: kukaan ei ollut vieraillut blogissani.

Voi tietysti olla, että allekirjoittanut on näissä asioissa vielä sen verran nyyppä, etten ole osannut “markkinoida” blogiani oikein netin valtavassa tietopaljussa. Ehkä koen kuitenkin oppineeni jotain oleellista bloggaamisesta.

Itsekin ihmettelen edelleen, miten edes lankesin tällaiseen. Tai miksi lankesin Facebookiin ja vastaaviin. Minulla on harvoin aikaa istahtaa koneen eteen ja ruveta noin vain spontaanisti jotain kirjoittamaan; vielä harvemmin löytyy kiinnostusta jakaa tuntemattomien ihmisten kanssa epäoleellisia asioita arjestani.

No jaa.. ehkä vain olen ollut riittävän objektiivinen ja konservatiivinen tekemisteni suhteen. En ole roikkunut massan mukana kaikkien uusien villitysten perässä. Tai bloggaaminen on totta puhuen todella kaukana uudesta ilmiöstä, mutta minä tunnen edelleen käyskenteleväni blogimaailmassa kuin Liisa ihmemaassa, aina löytyy jotain uutta ja hämmentävää, josta voi saada yllättäviäkin virikkeitä omaan työskentelyyn.

Olenko siis ollut epäsosiaalinen? Jonkun mittapuulla mitattuna varmasti kyllä, mutta itse en ehkä ilmaisisi asiaa niin radikaalilla termillä. Sanoisin itse ennemminkin “käytäntökeskeinen” tai jotain vastaavaa.

Koin suuren valaistuksen sanotaanko vuosi sitten, kun aloin toden teolla pohtia, miten rytmittää tappotahtinen opiskelu ja ihmissuhteiden ylläpitäminen. Verkostoituminen. Sosiaaliset verkostot. Livemaailma ei enää riitä, vaan on pakko toimia virtuaalisella tasolla säilyttääkseen ihmiskontaktit. Ja loppupeleissä se on kuitenkin aivan loistavaa, että myös meille kiireisille on keksitty meset ja naamakirjat, että voimme vaihtaa ajatuksia läheisten ihmisten kanssa päivittäin. Miten pärjäsimmekään ennen nettiä?

Sytyn hitaasti näissä asioissa, mutta kun se hetki koittaa, ryhdyn määrätietoisesti kehittämään itseäni ja osaamistani näissä asioissa. Mutta mieleen herää kysymys: miten selvisimmekään ennen internetin aikakautta? Suuret ikäluokat ovat eläneet pitkän ja onnellisen elämän ilman verkkopalveluita. Onko internet vain sosiaalisen maailman korvike? Pehmentääkö se aivomme alistaen moraalimme kapitalistisen riistokulttuurin tuhottavaksi?

Ehkä on vielä toivoa siitä, että osaamme hyödyntää uusia innovaatioita terveellä tavalla, unohtamatta perinteitämme ja arvojamme. Hyvyys on juurtuneena ihmisen perusluonteeseen ja ennen pitkää massat nousevat barrikadeille vastustamaan pahaa. Ellei kapitalismi murenna meitä ensin. Olen optimisti. Parempaan on vielä matkaa, mutta voimme pyristellen päästä kohti tavoitetta.

ps. Kokeilin tässä Windows Live Writeria ja hoksasin sieltä mielenkiintoisen karttatoiminnon, jonka avulla voi tuoda maisema/karttakuvia omaan blogiin. Alla esimerkkikuva:

Mistähän tämä olisi?